Parin viime vuoden aikana innokkaat näppisliidaajat ovat päässeet todistamaan BoD:n yrittelijöiden sessioita henkkaask -instanimimerkin takaa. Kun samaisen nimimerkin kantaja Henrik Asklöf julkaisi pari kuukautta sitten mainion Youtube -videon Ryuchi Murain kevään projektointisessioista päätimme lähestyä nuorukaista ja selvittää mistä rakkaus lajiin (ja Burdeniin) on syntynyt. Samalla saimme selville, että kuvaussessioiden tuotteena on syntynyt itse asiassa yhteistyökuvio Mellow -kolletiivin kanssa ja sen yhtenä osasena valmistui jutun linkkinä löytyvä video Lee Sung Su:n keväisestä retkestä Suomeen ja kumpaisestakin Burdenin lähetyksestä (paitadäbillä ja ilman…). Mutta annetaanpa Henrikille itselleen mahdollisuus avata rakkautta lajiin.
Kuka on Henrik Asklöf?
Olen suunnistusperheessä kasvanut opiskelija Espoosta. Kiipeilyn pariin hurahdin vajaa pari vuotta sitten…ja lähes suoraan syvään päätyyn, ja nyt opiskelijayksiö onkin jo täyttynyt pädien ja camujen lisäksi myös kiipeilyseinällä.
Olet kansakunnan virallinen “Burden Lover”, mistä ihmeestä rakkaus kyseiseen boulderiin on syntynyt ja osaatko arvioida monta päivää olet kyseisen kiven juurella viettänyt videoiden ja ottaen kuvaa reitin yrittelijöistä?
Matka Burdenille alkoi kameroiden kautta ja kanssa. Aloitin kuvaamisen lukiossa harrastuksena suunnistuksen ja koulunkäynnin ohella, ja kun aloitin kiipeilyn, tuntui luonnolliselta yhdistää nämä kaksi harrastusta. Päädyin somen kautta yhteyksiin täällä toissa keväänä Burdenia projektoineeseen japanilaiseen Kokoro Fujiin ja häntä kuvatessa tutustuin muihin samana keväänä Burdenia projektoineesiin kiipeilijöihin. Vietin siellä lopulta vajaa 15 sessaria keväällä 2024 ja kuvatessa Aidan Robertsin ja Ryuichi Murain back-to-back tippumiset viimeiseltä otteelta sain jotenkin päähänpinttymän siitä, että haluan kuvata Burdenin seuraavan nousun, meni siinä sitten kuukausi tai kolme vuotta, ja siitä se sit alko.
Parasta tässä on ollut se, että on saanut viettää niin monta päivää ”kärpäsenä katossa” maailmanluokan kiipeilijöiden kanssa ympäri Suomea ja oppia heiltä hurjasti kiipeilystä, mutta myös tutustua heihin ihmisinä. Aloitin jopa japanin kielen opinnot, jotta pystyisin paremmin keskustelemaan japanilaisten kiipeilijöiden kanssa.
Tänä vuonna tuli vietettyä suunnilleen saman verran eli noin 15 sessaria siellä ja tuntejakin kertyi, koska pisin päivä Ryuichin kanssa alkoi aamu ysiltä ja loppui vähän ennen puolta yötä. Kivestä ja sen ympäristöstä on siis tullut aika tuttu, ja saapuminen sinne loppukeväästä alkoi tuntua jopa kotoisalta.
Eli yhteensä reilu 30 sessaria, joiden aikana tullut otettua n. 25 000 stilliä ja n. 3 teraa videoita.
Olet reitillä viettänyt melko monta kautta ja nähnyt sinä aikana vähintään yhtä monen kiipeilijän suoritteita, kuka tai ketkä tuosta maailman starbojen joukosta nousevat suorituskyvyltään katsojan silmin muista eroaviksi ja miksi?
Mielenkiintoisinta Burdenissa on se, että vaikka se on boulderina tosi lyhyt, 5 tai 6 moovia, ja alusta loppuun todella tiukka, kiipeilijöiden vahvuudet ja heikkoudet näkyvät tosi selkeästi. Joillekin lopun dyno on niin helppo, että se toimii lämppänä toppatakki päällä, mutta ei saada ekaa moovia tehtyä koko reissun aikana, ja joillakin taas just toisinpäin. Tähän vaikuttaa varmasti myös reitin eri betat ja mikrobetat, jotka eroavat kaikilla reilulla parilla kymmenellä kiipeilijällä, joiden kanssa olen siellä viettänyt aikaa.
Suurimman vaikutuksen muhun teki kyllä Sung Su. Se kuinka nopeasti hän sai kaikki liikkeet kasaan ja kuinka helpolta hänen kiipeilynsä näytti noin vaikealla boulderilla sai kyllä muut maailmanluokan kiipeilijät näyttämään melkein harrastelijoilta.
Lisämainintoina on pakko nostaa esiin Nico Pelorsonin eka moovi, Aidan Robertsin keskisektori ja Ryuichi Murain sinnikkyys.
Ainakin Aidanin ja Ryuichin osalta on nähty melko monta toppimiikkaa. Miten maailman starat mielestäsi pystyvät pitämään paketin kasassa, vai hajoaako paletti samalla tavalla kuin normi tallaajallakin kun lipalta tiputaan “not even close but cigar” meiningillä? Onko joku pystynyt kasaamaan paketin siinä tilanteessa?
Tässä huomaa kyllä tosi ison eron normitallaajiin verrattuna. Olen nähnyt yhteensä reilut parikymmentä tippumista vikoista otteista eri kiipeilijöiltä ja kuullut ainoastaan yhden karjaisun. Se miten he pystyvät pysymään hetkessä, analysoimaan tarvittavat muutokset ja keskittymään seuraavaan yritykseen ilman mitään turhia jossitteluita ja ulkoisia reaktioita on kyllä jotain mistä me kaikki voitaisiin ottaa oppia.
Janjan Burden-sessioista ei paljon tietoa tihkunut, onko syynä kenties leffaoikeudelliset jutut, vai arvaatko valottaa miten maailman ehkä kovimman naiskiipeilijän testi sujui?
En tiiä ihan mitä kaikkea voin sanoa, mutta ainakin sen, että sekä hän että hänen valmentajansa Roman olivat todella innoissaan saapuessaan Burdenille ja varsinkin siitä että he olivat vihdoin löytäneet tarpeeksi vaikean pidemmän ajan projektin Janjalle. He viettivät täällä tällä reissulla vaan muutaman päivän, mutta Janjan pädit on mulla säilössä (eli käytössä :D), joten hänet tullaan kyllä näkemään täällä uudestaan.
Teit jo Ryuichi Muraista lyhytleffan ja nyt Lee Sungista. Oletko päässyt tekemään jo sponsoridiilejä vai teetkö duunia edelleen rakkaudesta lajiin?
Burdenilla kuvaaminen on ollut mulle kyllä niin rakkaudesta lajiin asia kun olla ja voi. Kuvasin heitä Burdenilla ihan oman mielenpiintymän tyydyttämiseksi, enkä ollenkaan tiennyt kuinka kauan tässä kestäisi eikä ollut mitään suunnitelmia saada rahaa siitä, päinvastoin bensat sadan kilsan suunta-ajolle alkaisi pidemmän päälle tuntua lompakossa. Mutta nyt kun satuin saamaan Sung Su:n sendit sekä videolle, että kuville ja editointiproggikset näille Mellowille että Antigraville, niin saan kuin saankin hyvin kaikkien reissujen bensat ja vähän muutakin kustannettua. Projektin aikana alkanut yhteistyö Keenan Takanashin ja hänen Antigrav -kiipeilybrändinsä kanssa (jotka ovat mahdollistaneet muun muassa Sung Su:n ja Ryuichin reissut Suomeen) on tarkoitus jatkua ja seuraavat projektit onkin jo suunnitteilla.
Missä kaikissa otteissa kykenet itse kyseisellä reitti-ikonilla roikkumaan tai onko joku muuveista jo paketissa?
Uskaltauduin ensimmäistä kertaa testaamaan aloitusotteita vasta parinkymmenen sessarin jälkeen, en halunnut häiritä oikeita kiipeilijöitä, koska tiesin etten saa tehtyä mooviakaan, enkä uskonut pysyväni edes aloitusotteissa. Yllätyksekseni peppu nousi parikytä senttiä pädiltä aloitusotteilta, mutta parempi jatkossakin pysyä kameran takana.
Bonuskysymys: Onko kiipeilykuvaaminen (video/still) pelkkä harraste vai onko haaveena saada siitä tulevaisuudessa elanto?
Kuvaaminen kokonaisuudessaan on ollut mulle alusta asti itse itsensä kustantava harrastus ja tulee luultavasti pysymäänkin sellaisena. Välillä on kuitenkin kiva toteuttaa isompiakin projekteja ja muutama sellainen kiipeilyyn liittyvä onkin jo suunnitteilla!
Kiipeilyn dokumentaatio ja varsinkin hyvin tehdyt kiipeilyvideot (tarinalliset sellaiset) ovat hyvin lähellä Karpojen mielenmaailmaa ja nostammekin karvahattuja päistämme Henkan dedikaatiolle ja positiiviselle pakkomielteisyydelle. Toivottavasti rakkaus lajiin tulee viemään suomalaista kiipeilymediaa isoilla askeleilla kohti maailmanvalloitusta!