Innokkaat kiipeilyn seuraajat tunnistavat ainakin Instasta nimimerkin ”hugoherman”. Herra tuntuu kiipeävän aina, joka paikassa ja lähes koko ajan.
Talvella 2024 nousukiito otti hiukan takapakkia, kun pitkään odotetulla Kalymnoksen retkellä olkapää muljahti jo reissun toka päivänä ja kauden kohokohta päätyi kotiinlähtöön ja leikkuriin. Karpojen karvahattujen alta löytyy useampikin melko finaalissa oleva olkapää, joten olimmekin ihastuneen ällistyneitä kun vain puolen vuoden päästä Hugo tykitteli kiipeilyuransa ensimmäisen 8b:n Niemiselissä! Päätimmekin valaa uskoa itseemme ja kanssakiipeilijöihin esittämällä herralle muutaman kyssärin.
Kuka on Hugo Rauhamaa ja miten kiipeilystä on tullut näin iso osa sinua?
Morjesta! Olen Hugo Rauhamaa, juuri 30 vuotta täyttänyt järvenpääläinen. Kiipeilyn löysin vuonna 2016, kun muutin Ouluun opiskelemaan. Sattumalta Oulun Kiipeilykeskus oli naapurissa ja siitä se lähti – harrastus vei heti mennessään. Oulun kiipeilykeskuksesta tuli minulle toinen koti: treenaten, reittejä tehden ja ohjaajana toimien. Opintojen jälkeen palasin kotikonnuilleni Etelä-Suomeen ja täällä olen päässyt nauttimaan entistä laajemmista kiipeilymahdollisuuksista. Kiipeily on minulle elämäntapa ja tykkään viettää mahdollisimman paljon aikaa kallioilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Kiipesit Niemiselissä ekan 8b:si ”A day in life” vain puolisen vuotta olkapääoperaation jälkeen. Fiilis on varmaankin melko vapauttava?
Fiilikset A day in life -reitin kiipeämisen jälkeen ovat olleet katossa ja olo on todella helpottunut. Synkän talven ja pitkän kiipeilytauon jälkeen mielessäni oli, että onko järkevää puskea täysiä ja kestääkö olkapääni. Onneksi reitin dynaamiset liikkeet tehdään pääasiassa oikealla kädellä ja alkukesän muut kiivetyt reitit ovat tuoneet uskoa tekemiseeni. Siistiä olla näin nopeasti taas elämänsä parhaassa kiipeilykunnossa.
Edelliseen kysymykseen viitaten, hajotit olkapään ilmeisimminkin Kalymnoksella talvella heti reissun aluksi? Mitäs siinä oikein kävi?
Tosiaan viime vuonna tapahtui ensimmäinen vakava loukkaantumiseni, kun vasen olkapääni meni sijoiltaan. Tapaturma oli iso takaisku, koska se tapahtui kuukauden Kalymnos-reissun toisena päivänä. Reissun piti olla kauden 2024 kohokohta ja ajatuksenani oli viedä kiipeilyni uudelle tasolle. Kun palasin Suomeen, olkapääni kuvattiin ja selvisi, että olkanivelen rustorengas oli vaurioitunut pahasti. Palaaminen tavoitteellisen kiipeämisen pariin vaatisi leikkaushoidon. Olkapäälleni tehtiin Latarjet -leikkaus. Operaatio todella kuumotti, koska en ollut tavannut toista kiipeilijää, jolle olisi kyseinen operaatio tehty. Leikkaus meni kuitenkin hyvin.
Millaisella jumpalla kondis rakennettiin takaisin siihen pisteeseen, että puolen vuoden jälkeen ihmiskunto on parempi kuin koskaan?
Kuntoutus oli pitkä prosessi. Leikkauksen jälkeen vasen käteni oli kantositeessä noin kaksi kuukautta. Tämän jälkeen alkoivat kevyet kuminauhajumpat fysioterapeutin ohjauksessa. Harjoituksia vaikeutettiin olkapään voiman ja liikkuvuuden parantuessa. Automaattiseinälle uskalsin lähteä noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta ja kiipesin vain todella helppoja reittejä. Kiipeily oli muutenkin tosi vähäistä. Sen sijaan lähdin rakentamaan roikkumiskuntoa aivan nollasta ja otelautaharjoittelusta tuli säännöllistä. Onneksi olkapää kesti roikkumista hyvin ja treenieni pääpaino siirtyi otelautaroikuntoihin. Uskon, että nykyinen kondis on tavoitteellisen otelautatreenin ansiota. Myös olkapäiden vahvistaminen kevyillä käsipainoilla on tuntunut näin jälkeenpäin ajateltuna ratkaisevalta.
Miten prosessi A day in lifen kanssa eteni?
Prosessi A day in life -reitin kanssa meni yllättävän nopeasti. Sain lähes kaikki muuvit kasaan ekalla sessiolla Niemisel Akatemian professori Lauri Vehkalan säestämänä. Sen jälkeen 2-4 sessiota kului betaa hioessa ja muuveja hermottaessa. Reitin kannalta ratkaiseva beta-muutos tapahtui viidennellä sessiolla, kun Akatemian dekaani Matti Uurtamo muistutti, miten tietty sekvenssi kannattaisi tehdä. Seuraavalla sessiolla reitti onnistuikin kolmannella yrityksellä! Prosessia helpotti myös yhteistyö Joni Luhtilammen kanssa sekä se, että minulla ei ollut takarajaa kotiinpaluulle. Pientä takapakkia reitillä aiheuttivat tulehtunut pikkuvarpaani, jonka takia minun täytyi kiivetä kaksi sessiota TC Pro -kenkä vasemmassa jalassani, sekä terävä sideri/underi, joka aiheutti tunnottomuutta sormessani.
Mitä suunnitelmia kaudelle 2025?
Suunnitelmanani on jatkaa kiipeilyä pohjoisessa koko kesän ajan ja lähteä syksyllä etelään! Tavoitteenani on pysyä ehjänä sekä keskittyä hienojen ja vaikeiden köysireittien kiipeämiseen.