Me Karpot saimme eilen ilahduttavasti nimettömän ilmiannon pohjoiselta kirjekyyhkyltä, jossa viesti alkoi seuraavasti ”Wink wink! Joonaksen eka kasi ja kehityskäyrä näyttää siltä, että ei tule olemaan viimeinen.” Kyseessähän on rovaniemeläinen nuorukainen nimeltään Joonas Satta ja reittinä Saarisen Riston vuonna 2007 Hiidenkirnuille avaama ”Midi assis, 8A”. Kun herran tikkilistaa käy vakoilemassa, pohdinta kehityskäyrästä näyttää pitävän paikkansa. Joonashan kiipesi jo alkukesästä samaisilla Hiidenkirnuilla ”Namblan”, jonka greidi on alkanut asettumaan alkuperäisestä 8A:sta yläkerran seiskan puolelle. Karpot päättivätkin selvittää, miten ihmeessä pohjoisessa voi ennättää muutamassa vuodessa kasikuntoon, kun kaudetkin ovat pituudeltaan kolmasosan pituisia etelään verrattuna?
Virallinen kahdeksas vaikeusaste aukesi ilmeisen hienolla reitillä ”Midi assis, 8A”. Miten paljon jouduit reitin kanssa painimaan? Miten kuvailisit reittiä/ mikä sulle sen työstössä koitui kruksiksi?
Tarkkaa määrää käyntikerroista en pitänyt ylhäällä, mutta kyllä niitä aika paljon kertyi.
Alkumuuvi oli melkoinen työmaa/kruksi itselleni, mutta tarpeeksi kun jaksoi hieroa betaa ja yrkätä niin kyllä sekin lopulta alkoi onnistua hyvällä prosentilla.
Reittihän lähtee nollasta sataan heti alussa, jonka jälkeen pari mukavaa läpsyttelymuuvia ja loppuun pieni dyno, joka on paljon kuumottavampi ilman spottia kuin voisi kuvitella. Johtuen takana olevista kivistä, kannosta ja alamäestä 😀
Kehityskäyräsi on nimettömän ilmiantajan ja tikkilistasi mukaan melko jyrkkä. Miten/ milloin päädyit kiipeilyn pariin ja onko sulla aiempaa historiaa jostain muista lajeista?
2019 on itselleni jäänyt ”aloitusvuotena” mieleen, kun silloin lopetin muut höpöhöpö lajit ja keskityin kiipeilyyn 🙂 mutta toki lajin hienouden löysin pari vuotta aikaisemmin Sodankylän kiipeilyseinällä/Rovaniemen keivillä, kun työkaveri kaivokselta tokaisi, että voisin olla melko hyvä tässä. Sormivammat piti huolen, että alussa kiipeily oli katkonaista eikä laji noussut ehdottomaksi ykköseksi heti.
Aiemmat harrastukset ovat niinkin uskomattomia kuin kansantanssi ja salibandy.
Miten pitkä kiipeilykausi pohjoisessa yleensä on, eli milloin esimerkiksi Kirnuilla pystyy kiipeämään ilman, että pitää kahlata kulkusia myöden lumessa tai ei tule sääskien hengiltä syömäksi?
Maaliskuusta lokakuuhun pelkkää priimaa 😀 Edellyttää kahlaamista hangessa ja hyttysten kanssa toimeen tulemista.
Onko teillä järkevässä matkassa muuta kiipeilypaikkoja kuin Kirnut? Tai mikä on rovaniemeläisittäin järkevä ajomatka (teettekö esimerkiksi päiväretkiä Niemiseliin, kuten oululaiset)?
Onhan nuita ihan hyvin, osa lähellä ja osa lähempänä 😀
Rvk:n konkarit on pitänyt huolen, että Niemisel express puksuttaa tasaiseen tahtiin eli kyllä iltaretket Ruotsiin ovat arkipäivää 🙂
Rovaniemen seudun TOP-3 reitit sun mielestä?
Terminaattori, Pimp my ride ja Pyramid assis.