Elokuussa lämpimät lällerökelit jatkuivat ja vuodenaikaan perinteisesti myös ilman suhteellinen kosteus vei varsinkin boulderoinnista parhaan terän. Köyseilyssä naiskiipeilijät Katariina Rahikainen etunenässä jatkoivat kuitenkin hyvää suorittamista. Karpot saivat myös vinkin selvittää suomikiipeilyn virallisen Dark Horsen, Elias Annilan edesottamuksia kauden 2022 ajalta…
Boulderointi, Suomi
Armeijan vihreistä itsensä kotiuttanut ja sittemmin Pirkanmaalaistunut Veikka Volotinen sai pidettyä Karpojen uutisoinnin (tietoon saadun sellaisen) kahdeksannessa vaikeusasteessa sendtrainillaan ”Timantit on Ikuisia, 8A” reittiin yhdessä Otto Seppälän kanssa. Oton tikkilista kesän lähmerökeleiltä on niin mittava, että herran edesottamuksista syksylle 2022 voipi odottaa paljon…
Elokuun viimeisillä päivillä Simosen Tuukka käytti hyödykseen syksyn ensimmäiset kitkat ja väänsi ensinousun Ängesbyssä vanhaan bulgeprojektiin. Tekele kantaa nimeä ”Pro Patria, 8A+” ja pitää sisällään voimallisia ja samalla teknisiä kompressiomuuveja 50 asteisella hänkillä. Toivottavasti kelit pysyvät pohjoisessa ja herra pääsee tekemään ensinousuja muihinkin projekteihinsa.
Köyseily, Kotimaa
Venäläisen Emilialta ei takuuvarmasti puutu yrittämisen halua ja elokuussa tuo yritys palkittiin hienolla sendillä Nummiklassikkoon ”Shake my Tree, 7c+”. Shake my Treen ohella kellistyi myös Karkauden kesäkalliolta Haakanan Ramin avaama hieno ”Horst-Günthers Traum, 7c”. Samaisella kalliolla Pirkanmaan väkevä Paula ”Pala” Volotinen työsteli ja taisteli oman nousunsa kallion nimikkoreittiin ”Karkaus, 7c+”.
Emmi Rautkylä ja Tuuli Lappalainen jatkoivat tutustumista sporttikiipeilyn kiehtovaan maailmaan Pickalan kalliolla Peter Hammerin kantaaottavalla ”Fuck the Taxman, 7b+” reitillä. Kumpainenkin allekirjoitti reitin varsin laadukkaaksi.
Jo johdannossa mainittu Kata Rahikainen saavutti kesällä kunnioitettavan ikäpyykin ja ei missään nimessä ole antanut sen jarruttaa menohaluja. Lähmerökeleistä huolimatta tikkilistalle päätyivät muun muassa Simpeleen Haukkavuoren terävimmillä krimpeillä varustettu ”Peruslager, 7b+”, ”HopLop, 7c+” ja ”Gaussin käyrä, 7c” Mustavuoresta (samana päivänä) ja vielä ennen lentoa kotimaahan Kata ennätti tikata ”Emähyle, 7c+” klassikon Tollovuorelta. Kyseinen reitti on Karpojen mielestä ehkä yksi hienoimpia greidissään valtakunnassamme.
Joni Luhtalampi extra
Yli-ihmisten kiipeilyviikonloppuja on Suomessakin nähty aika ajoin, kuten Gullstenin Andyn pajatson tyhjennys Haukkavuorella joitain vuosia sitten. Joni Luhtalampi osoitti hiljattain, että normaalikuolevaisillakin voi aina joskus osua palaset ja taivaankappaleet kohdalleen. Herra tikkasi Haukkavuoren viikonlopun aluksi ”Kultakannan, 8a+”, jatkoi siitä seuraavana päivänä ”Veri Vetää Itään, 7c+” reitillä ja viimeisteli viikonlopun Pekkasen Jussin avaamalla ja hienoksi todetulla ”Tähtiportilla, 7c+”. Pitää muistaa, että Haukkavuori on kuitenkin iso kallio, jossa aina reitin päästyään voi olla hilpeällä mielellä. Selvitimmekin herralta itseltään mitä on viime aikoina tehty toisin, kun kondis alkaa lähestyä lähetystyöntekijä -osastoa.
Selkein ero aiempaan oli treenikaudeksi otettu valmennuspaketti Latticelta. Entisenä kilpaurheilijana (uinti) Joni ei ottanut kontaktivalmennusta, vaan toteutti kevyempää ohjelmaa omalla muokkauksellaan. Ohjelman myötä kaikki suorituskyvyn mittarit kiipeilyn rintamalla nousivatkin tasaisesti ja mikä tärkeintä, paikat eivät juurikaan menneet pakettiin.
Keväällä kohonnut kondis välittyi saman tien boulderointiin, jossa 7B-C osaston reitit tipahtivat pääasiassa yksittäisissä sessioissa. Keväällä kauden yksi päätavoitteista ”Kära Dagbok, 8b” tuntui työstettässä yllättävänkin hyvälle ja varsinaiset lähetysyrkät jäivätkin väliin keväällä vain kallion kesäisen kiipeilykiellon vuoksi. Kesäkausi piti sisällään pääasiassa ulkokiipeilyä viikoittaisen maksimivoimatreenin (Maksimiroikunnat, leuat ja lukot) ohella. Toki Mustavuoren jyrkät profiilit toimivat omalta osaltaan varsin toimivana voima-/ voimakestävyystreeninä.
Elokuisen Haukkisviikonlopun osalta Joni kertoi, että he sopivat Laakkosen Jarnon (jolla oli työstön alla yksi Suomen hienoimpia 7b+:sia ”Boulderliiga”) kitkan olevan vain mielentila. Tämä siitä syystä, että tuolloin päällä oli vielä helleaalto. Sopimus toimi kumpaisenkin tikattua projektinsa sendijunassa.
Syyskuun myötä Grottabergetin kiipeilykielto poistui ja Martinin klassikko oli tuntunut syksyn ekalla työstökerralla paremmalta kuin keväällä koskaan. Joten Karpot nostavat hatut ja peukut pystyyn, jotta syyskuun koosteessa pääsemme analysoimaan kyseisen reitin lähetystä!
Mitä siis opimme kehittymistä silmällä pitäen: Kun treenaat, treenaa ajatuksella ja mielellään mietityllä ohjelmalla. Kun kiipeät, kiipeä pihalla ja mahdollisimman paljon!
Köyseily, Ulkomaat
Legendaarinen Oulun Cave vietti 20v taiteilijajuhliaan vielä legendaarisemmassa miljöössä rajan takana Niemiselissä. Sami Haapakoski, Oulun lahja Suomen kiipeilylle ja kiipeilyiden jatkoille runttasi tuttuun tyyliinsä pikku sateista välittämättä ”Rage against the Machinen, 8a”. Turhaan herra ei ole lanseerannut märkiin otteisiin liittyvää ”Puristat vain kovempaa…” slogania!
Samaisten festivaalien aikana kalliolla nähtiin myös ruotsalais-norjalaistunut Dark Horse Elias Annila. Herra oli tiputellut reittejä siihen tahtiin, että heikompia oli hirvittänyt. Karpot saivatkin kyseisen köljyrinnan viestittelyketjun päähän kuulumisiin liittyen.
Moi! Legenda ja pikkulinnut kertoivat ruotsalaistuneesta suomalaisesta, joka oli tikannut viikon aikana Niemiselin tyhjäksi? Olisi ilo/ kunnia saada hiukka lisäinfoa kyseisestä rampagesta.
Heh, tyhjäksi joo… Taisi sinne jotain jäädä jäljellekkin 🤭. Kiipesin ”Diablon,8a”, ”Rage against the machinen, 8a”, ”Burning spearin, 8a” ja ”Day in lifen, 8b” ja sit helpompia muutaman. Day in lifeki oli semmosilla betoilla, että Oululaiset pyöritteli päitään, että meniköhän nyt iha oikein 🙂
Ihan ok setiltä kuulostaa. Mites trädirintama, oletko saanut tikattua listalta pois klassikoita?
Kyllä mä keväällä kiipesin Bohuslänissä vähä trädiäki. Muute pääasiassa sporttia tullu nyt kesällä kiivettyä. Eggumissa sadetta piilossa.
Sain kiivettyä keväällä ”Anadromin, 8b” pikku Galgebergetiltä, mitä olin yrkäilly joku 25-30 päivää. Se tuntu vähä enempi 8b:n tikiltä kuin Niemiselin huijaukset… 🙂
Minkäs tyylinen reitti se on?
Se on sellanen ~15m korkee iha täysin pystysuora tosi ohut halkeema. Yks hyvä lepo käsijammis keskellä, et semmone pari boulderia päällekkäin.
Mitäs kaikkea Eggumissa tipahti kesällä?
”Joker nord, 8a+”, ”Ol som medisin, 8b” ja ”Bråtebrann, 8b” meni tänä vuonna vaikeemmista ja oikeastaan loputkin sen luolan reiteistä, joita en ollut vielä kiivennyt. Luolan ulkopuolella olisi vielä pari 7b:tä kiipeämättä.
Sullahan oli ihan ok kesä. Jostain pitäis löytää sopiva 8B boulder, niin ois trio kasassa (8b sportti, tradi ja boulder)?
Joo sen kyl tietää et jos 8B boulderi menis ni huijattu maku jäisi suuhun.
Kiipesin lofooteilla ”Monsterin, 8A” mikä oli kanssa useamman vuoden projekti et kyllä siin taitaa vielä olla tarve joku vuosi reenattava, ennen ku 8B tuntus realistiselta.
No sehän onkin tästä osiosta helpoin homma. Hyviä treenejä ja kitkaista syksyä!