Rosa Arnold – 16-vuotiaana boulderoinnin Suomenmestariksi naisten sarjassa!

Suomalais-englantilainen Rosa Arnold on tuore boulderoinnin naisten Suomenmestari. Nimi saattaa olla vielä joillekin Suomessa tuntematon, mutta ei varmasti enää kauan. Tästä lahjakkaasta nuoresta nimittäin kuullaan vielä ja monesti!

Ihan ensiksi onnittelut tuoreesta boulderoinnin Suomenmestaruudesta! Naisten sarjan voitto 16-vuotiaana, kerrassa huikea suoritus! Eiköhän olisi aika valottaa hieman Suomen kiipeilykansaa siitä, kuka tämä nuori nainen näin huikean suorituksen takana on!

Kerro ensimmäiseksi kuka on Rosa Arnold?

Kiitos onnitteluista ja terveiset Britanniasta, jossa olen syntynyt ja asunut koko lapsuuteni. Tarkalleen ottaen asun Pohjois-Englannissa, ihan Lake District- kansallispuiston kupeessa. Mun äiti on suomalainen ja isa on britti, vaari on Lapista ja Muori on Keski-Suomesta. Just Keski-Suomessa, Muuramessa olen viettanyt kesälomia ja päässyt nauttimaan suomalaisesta luonnosta ja kulttuurista. Täällä Briteissa valmistuin juuri peruskoulusta ja ensi vuodeksi sain opiskelupaikan Mäkelänrinteen urheilulukioon. Jee!

Milloin aloitit kiipeilyn?

Aloitin kiipeilyn 6-vuotiaana mun lähimmällä köysiseinällä Pete Gunn: in ohjauksessa. Sitten mun vanhemmat jarjesti mulle 7-vuotissynttarijuhlat paikallisella boulderseinällä. Siitä se innostus lähti! Aluksi mä kiipesin kerran viikossa mun kavereiden kanssa ihan harrastuspohjalta ja samalla treenaten myos muita urheilulajeja ja musiikkia. Sitten pikkuhiljaa mun kiipeily edistyi ja treenasin enemmän ja enemmän, kunnes sitten aloitin kilpakiipeilyn.

Sinut tunnetaan nimenomaan innokkaana kisakiipeilijänä, mistä innostus juuri kisakiipeilyyn? Olet kierrellyt aika paljon kisoja Briteissä ja saanut myös hyvin menestystä siellä. Kerro näistä vähän lisää.

Mun ensimmaiset kisat oli 10-vuotiaana kansallisessa kilpailussa nimeltään YCS (Youth Climbing Series). Näitä kansallisia kisoja tuli kierrettyä monta vuotta. Olen menestynyt myös BOB (Battle of Britain) ja Plywood Masters kilpailuissa. Pari kuukautta sitten sijoituin kolmanneksi ASBO-kilpailuissa Newcastlessa, mikä oli tosi siistiä .Tämä oli ensimmäinen mitali aikuisten kisoista. Kilpailu on aina ollut mun ja mun iskän juttu. Se ajaa ja stressaa ja mä kiipeen. Ehkä kisakiipeily sopii mun luonteelle. Se on tosi tavoitteellista ja haastavaa, sekä myös tietysti sosiaalista. Olen saanut tosi paljon kavereita juuri kilpailujen kautta. Kaikki kilpailijat aina kannustaa toisiaan ja kisoista jää hyvät muistot. 

Minkälaisia eroja Brittien halleilla ja Suomen halleilla on? Onko kisameiningissä eroja? Entä onko Briteissä kovempi taso?

Täällä Briteissä sisäkiipeilyllä on varmaan pidempi historia ja kaikissa isoissa kaupungeissa on monia halleja ja vähän erilaisia otteita ja reittejä, sekä enemmän reitintekijöitä. Monet kiipeilyhallit ovat järjestäneet kilpailuja jo vuosikymmeniä ja myös palkintorahat saattavat olla ihan mittavia. Kisoissa on myos enemmän osallistujia, etenkin nuoremmissa sarjoissa, koska kiipeily on tosi suosittu harrastus. Kaikki on niinkuin ehkä isommalla mittakaavalla Suomeen verrattuna. Mun mielestä taso on aika samanlainen kun Suomessa, mutta Englannissa on vaan paljon enemmän samantasoisia kiipeilijöitä ja kilpailu on sen takia kovempaa.

Minkälaiselta lajitaustalta ponnistat? Ymmärsin, että sinulla on mittava kokemus muistakin urheilulajeista…

Olen pienestä asti treenannut montaa urheilulajia, etenkin balettia ja modernia tanssia, joka on varmasti myös kehittänyt mun tasapainoa kiipeilyssä, esim. släbeillä. Ennen kuin keskityin kiipeilyyn, kilpailin triathlonissa korkealla tasolla, joka antoi mulle hyvän yleiskunnon ja myös kestävyyttä. Kuitenkin lopuksi valitsin kiipeilyn, koska se on mun mielestä tosi kiinnostava laji. Kiipeily testaa seka fyysistä että metaalista kapasiteettia, joka kerta treenatessa oppii jotain uutta. Kiipeily ei ole koskaan tylsää!

Palataan vielä takaisin tämän kauden kotimaan kisoihin. Sinulla sujui mainiosti sekä Rovaniemen Youth A -sarjan kisat, sekä Oulun aikuisten kisat. Osaatko analysoida syitä mistä löysit moisen kisavireen?

Mun treenikausi on ollu tosi rikkonainen, koska loppuvuoden junnujen SM-kisoissa multa murtui karsinnoissa kyynarpää. Siitä murtui pieni pala luuta kun jänne ja nivelside repesivät. Talven aikana en pystynyt treenaamaan juurikaan ja musta tuntuu, että ihan vasta viime viikkoina olen päässyt takaisin hyvään kisavireeseen. Eurocupit on menneet sen huomioon ottaen yllättavän hyvin. Viime vuoden PM-pronssin jälkeen omat odotukset oli korkealla PM-kisojen suhteen, mutta valitettavasti en ollut vielä hyvässä kisakunnossa. Toisaalta on ollut tosi mielenkiintoista seurata miten oma keho korjaa itseään ja toivottavasti mun käsi voimistuu vielä entisestaan. Kirurgi Jarkko Vaseniukselle kiitos ammattitaidosta, nykyään mulla on mukana menossa muutama ruuvi ja jotain titaanilevyjä!

Minkälaista sinun kiipeilyn treenaaminen ylipäätään on? Onko sinulla valmentajaa? Menetkö jonkin ohjelman mukaan vai enemmän fiilispohjalta?

Mulla ei ole ollut valmentajaa Englannissa pandemian jälkeen, mutta Suomessa olen saanut tukea ja treeniseuraa Tapanilan Erän joukkueesta, etenkin Santeri Turkulaiselta. Ongelmana on ollut että asun maaseudulla, eikä täällä ole joukkuetta eikä valmentajia lähettyvillä. Ennen pandemiaa kävin Prestonissa Boulder UK-joukkueessa treenaamassa silloin tallöin. Pandemian aikana ja viime kuukausina olen saanut muutamia treenivinkkeja eri valmentajilta, mutta lähinnä treenaan itsekseni. Se on kyllä aika yksinaista ja motivaatio on välillä hakusessa. Sen takia on nyt tosi kiva päästä Suomeen, jossa oikeesti pääsee joukkueeseen treenaamaan. 

Entäpä minkälaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on? (Liittyykö ne kaikki kisakiipeilyyn vai onko muitakin haaveita?)

Tulevaisuudessa olisi tosi hienoa voittaa PM-kisat. Elokuussa toteutuu yksi mun unelmista kun pääsen kilpailemaan USA:han MM-kisoihin maajoukkueen kanssa. Ensi vuonna toivoisin pääseväni kilpailemaan aikuisten Euroopan bouldercuppiin ja matkustelemaan lisää ympäri maailmaa. Mutta eniten toivon, että voin jatkaa kiipeilyä ilman isompia loukkaantumisia ja nauttia lajista kavereiden kanssa. Nautin kiipeilysta Fontsussa ja haluaisin joskus vielä päästä Espanjan vuorille. Kun tulen Suomeen, olisi kiva testata lisää ulkobouldereita pääkaupunkiseudulla ja myös esim. Ahvenanmaalla. Olisi myös kiinnostavaa kokeilla jääkiipeilyä Ennin (Bertling) kanssa! Ylioppilaaksikin olisi kiva päästä. Mun lempiaineet on matikka, maantieto ja Espanja. Tulevaisuudessa haluaisin ehkä valmentaa nuoria kiipeilijöitä, mutta muuten tulevaisuudensuunnitelmat on vielä auki.

Paljon kiitoksia vastauksista! Täällä me karvahatut ojossa toivotamme sinulle onnea ja menestystä tuleviin koitoksiin! May The Force be with you!

Kiitos paljon, ja kuten Englannissa on tapana sanoa: ‘With a great hat…comes great responsibility’ Keep up the good work lads. Love the hats!