Itäsuomalainen unelmavävy Sami Koponen on vuosien ajan toistanut ja ensinoussut kansallisesti ja kansainvälisesti tanakoita ja erityisesti komeita linjoja, kavahtamatta niiden osalta myöskään linjojen korkeutta. Herran tikkilistalta löytyy useita korkeita ja henkisiä linjoja, kuten boulderosastosta ”Fat Lizard, 7C+” Piilolammella, ”Amen Corner, 7C+” Nummessa ja köysirintamalla ”Cro Magnon, 7b” Olhavalla.
Noin viikko sitten Sami soitteli melko lailla fiiliksissä, että hän oli käynyt tyyppäämässä Gullstenin Andyn koronakeväänä 2020 avaaman ”Silver Liningin, 8C” muuveja yliksellä. Kruksiin Sami oli löytänyt itselleen sopivan fyysisen ja brutaalin tavan, sillä Andyn liskomainen heel&toe ei ollut inahtanutkaan (kuten Sami oli jo videota katsellessa pohtinutkin). Seuraavassa ylissessiossa kruksiin oli löytynyt jo pidempi linkki ja tuon puhelun jälkeen olinkin itse melkolailla varma, että lähetys on vain ajan kysymys. Vaikka itselle muuvien ja linkkien löytäminen luo vain ajatuksen siitä, että reitti on ehkä mahdollinen, Herra Koposen osalta voi melkoisella varmuudella sanoa, että se on menossa lähiaikoina. Eilen Instan tarinoissa löytyi kuva reitistä viiden tähden kanssa ja en malttanut olla soittamatta saman tien selvittääkseni tarinan kaarta lähetyksen takaa…
Moi ja Onneksi olkoon, mikä fiilis?
Kiitos, aika siisti fiilis! Ei sitä ihan joka päivä pääse kiipeämään maailmanluokan linjaa ja varsinkaan omilla kotibouldereilla.
Aika moni on käyttänyt ”Silver Liningista” tuota ”maailmanluokan linja” -termiä. Mikä siitä tekee niin speciaalin?
Linja itsessään on varmaan yksi Suomen hienoimmista, ellei jopa hienoin. Piilolammen parkkikselta saapuessa se törröttää ekan feissin keskellä selkeänä halkeamalinjanaan. Kiven laatu on jopa Piilolammen standardeilla aika uniikkia ja lisäksi muuvitkin ovat loppuun asti aivan timanttisia (ja osa hiukan kuumottavia). Vaikka reitti onkin korkeahko (vaikea kiipeily jatkuu n. 8 metriin), ei se ole mielestäni vaarallinen, sillä Andy oli rakentanut siihen tasaisen ländin tukeista, joten sen saa tasattua 10-15 pädilla varsin turvalliseksi.
Mistä ja milloin sait mieleen lähteä reittiä kokeilemaan?
Muistaakseni ekaa kertaa näin reitin jo yli 10 vuotta sitten, kun kävimme Ojalan Teemun kanssa Piilolammella kiipeämässä jotain muita klassikoita. Jo silloin se iski silmään legendaarisena ”ikuisuusprojektina”. Kun Andy reitin kiipesi pari vuotta sitten oli selvää, että sitä pitää ainakin päästä testaamaan jossain välissä. 2021 syksyllä kävin reittiä ekaa kertaa katsastamassa laskeutumalla ajatuksena tarkastella voisiko siihen löytyä joku vaihtoehtobeta Andyn huukin asemasta, sillä se näytti videolla ”Ei-Sami” -muuville… Otteet näyttivät lähemmin tarkastellessa yllättävän hyville ja kruksissa näytti olevan joitain vaihtoehtoisia jalkkiksia, joita voisi mahdollisesti testata. Keväälle 2022 syntyikin aikamoinen polte päästä testaamaan ihan oikeasti.
Reilu viikko sitten kävimme Teemun kanssa pudottelemassa loput jäät reitin päältä ja muutama päivä sen jälkeen pääsin sitä ekaa kertaa tyyppäämään. Lämppäilin yläosassa ja se tuntui ihan kiivettävältä. Löysin lisäksi kruksista piissinpaikan, joka mahdollisti muuvien testaamisen ilman tikapuuviritelmiä. Mallailin hetken varsinaista kruksia ja melkein saman tien kävi ilmeiseksi, että liikkuvuusominaisuudet eivät riitä sen tekemiseen huukin kanssa. Testasinkin sitten kruksin tokaa muuvia, eli pitkää dynaamista vetoa slouppaavaan listaan ja se aukesikin melko mukavan nopeasti. Hoksasin samalla, että oikealle jalalle löytyi halkeamasta lista joka oli melko huono, mutta hyvässä kohtaa ja päätin testata ristiinvetoa lepohetken jälkeen sen avulla. Ristiinveto oli erittäin voimallinen, mutta vasemman käden gastonille listan avulla sai riittävästi painetta, jotta sen pystyi runttaamaan useammankin kerran. Sain lisäksi linkattua kummatkin kruksimuuvit kerran putkeen ja pohdin, että mikäli ne ei menneet tuurilla voi reitti olla menossa aika nopeastikin.
Muutaman päivän jälkeen kävin ylistelemässä kruksia vielä uudelleen ja sain linkattua kruksin kerran pari-kolme muuvia sen alapuolelta. Sen jälkeen keskityinkin hinkkaamaan yläosan niin tanakasti selkärantaan, että se menisi vaikka silmät kiinni jos sinne saakka pääsisi. Noin 7 metrissä tulee ehkä reitin kuumottavin kohta, jossa pitkän muuvin jälkeen jalat pitää nostaa vasemman käden kanssa samalle tasolle ja vetää vika vaikea muuvi ristiin. Halusin varmistaa, että se tuntuisi mahdollisimman varmalle, koska siinä vaiheessa muuveja on alla jo n. 15.
Sendi?
Maanantaina saatiin porukkaa ja padeja sen verran reitin alle, että pääsin ottamaan ekat oikeat yrkät. En ollut alkua ennättänyt kokeilla muutoin kuin köydessä otteita hiplaten ja mankkaillen. Se näytti kuitenkin n. 7B+/C vaikeustasolle, joten olin aika luottavainen ettei se tee liian paljon lisäkuormaa ennen kruksia. Alku tuotti kuitenkin hiukkasen harmaita hiuksia ja neljännellä yrkällä lipsautin huukin nostosta itseni alla olevan ojaan ja kastelin kenkäni. Sen jälkeen kasailin itseäni 20 minsaa ja latasin seuraavaan yrkkään hiukka lisätarmoa. Alempi huukkimuuvi onnistuikin paremmin, kun jammasin vasemman käden etusormea hiukan. Kruksigaston osui kohdalleen todella hyvin ja sain sitä vielä korjattua hieman paremmaksi, kun nostin jalan listalle. Varsinainen ristiinveto onnistui parhaiten mitä koskaan ja saattaa videolla näyttää ehkä helpommalta, kuin mitä onkaan. Koska sain oikean käden listan niin hyvin, pystyin kontrolloimaan pitkän vedon vasurilla, vaikka se ei osunutkaan ihan toivomallani tavalla ja pääsin kruisailemaan toppiin.
Mistä tällainen kondis tänä talvena löytyi?
Se on kyllä hyvä kysymys. Olen itsekin sitä pohtinut, sillä ennen ulkokautta mietitytti aika paljon pystyykö kiipeämään ulkona oikein mitään, kun talven treenikausi oli hiukan rikkonainen ja en päässyt tekemään normaaleja tiukkoja voimatreenejäni juuri lainkaan. Pohdin asiaa juuri Lehtosen Markuksenkin kanssa ja pohdimme, että varsin helposti tulee treenattua liiankin usein niin kovaa, että veri meinaa vuotaa nenästä. Tästä syystä sitä voi olla jatkuvasti talven aikana jonkinlaisessa ylirasitustilassa ja luonnollisesti se ei ole rakentavin tila. Selkeä muutos, jonka talvella tein oli köysikiipeilyn pitäminen treenissä koko talvikauden ajan. Tästä syystä kiipeily tuntuu tosi rennolle tai nykytyylillä sanoen smoothilta. Suosittelen kaikille boulderoijillekin köysittelyä ehdottomasti oheistreeninä. Pitää varmaan vielä tarkemmin pohtia tätä vielä ajan kanssa, jotta voi hyödyntää näitä onnistumisia ensi treenikaudellakin.
Greidi?
Mitä pidempään tulee kiivettyä, sitä enemmän tuntuu olevan hukassa greidien kanssa. Yritin hiukan tehdä vertailua Unbreakablen kanssa, mutta se ei oikein hyödytä koska reitit on niin erilaisia. Unbreakblen kruksi on käytännössä pari muuvia sekä tosi omituinen ja tekninen. Silver Lining taasen on teknisyyden lisäksi ainakin omalla tyylillä lisukkeeksi tosi voimallinen. Haasteen vaikeuden arvioinnissa tekee se, että tuohon tyyliin jolla sen kiipesin on kyllä kirjoitettu omat nimikirjaimet. Kruksi vaatii aika paljon olkapäiltä ja sormilta ja ne on ehkä juuri ne omat syömähampaat. Joka tapauksessa se meni sen verran nopeasti, että arvioisin vaikeuden olevan 8B:n paikkeilla. Toivottavasti porukka innostuu sitä nyt kokeilemaan, kun mystisyys Andyn huiman suorituksen takaa on edes osaksi poistettu. Varmaa on, että ainakin mulle tämä tyyli sopi paremmin kuin Andyn originaali beta. Lisäksi on selkeää, että ”orkkisbetalla” reitillä (ja kruksissa) tulee vietettyä aikaa varmaan noin 15 sekuntia pidempään ja tuolla jyrkkyydellä, sekä otteilla se tekee aika valtavan eron.
Mitä seuraavaksi?
Nyt kun boulderoinnista on otettu irti parasta mitä Suomi tarjoaa, voikin siirtyä tällä kaudella köysittelyn pariin. Kauden päätavoite on Pamun ”Still Life, 8c+ ( vai 9a?)” Nummessa ja sitä ennen olisi kiva käydä viimeistelemässä saman herran ”Prinsessa Ruusunen, 8c”. Kesällä olisi kiva ehtiä vielä tyyppäilemään Haukkavuoressa pulttaamaani projektia. Jos boulderointia tulee vielä tehtyä, niin Andyn ”Kannabis, 8B+” Angelniemessä kiinnostaa myös ja toki Nallen ”Circus Elephant Syndrome, 8B+” Sipoossa myös.
Mitä muuta?
Andylle propsit tästä maailmanluokan linjan avaamisesta. Harvalla on etuoikeus päästä tällaista linjaa avaamaan tai toistonousemaan, kiitos siitä! Kiitos myös mukana olleelle jengille padeista ja tsempeistä!
Jos laadukas boulderointi lähes täydellisellä kivellä kiinnostaa, niin suosittelen kaikille Piilolammen bouldereita. Muutaman sadan metrin sisältä löytyy hillitön määrä aivan valtavan korkealuokkaista boulderointia vitosesta kasiin. Jos Silver Lining tuntuu liian napakalle, niin dedikoituneille harrastajille suositan myös Kieman Saulin avaamaa ”Fat Lizardia, 7C+”, joka on kiipeämistäni bouldereista ehkä heti toiseksi hienoin Suomessa!
P.S. @Clusterclimbing veijareilta on tulossa video lähiaikoina Samin lähetyksestä! Stay tuned, niinkuin sanotaan 😉
Kuvat: Jose ja Roope Eronen