Ville Ahonen on yksi niistä monista punttimötsiköistä, kenet kiipeily on pelastanut turhan raudan pumppaamiselta. Kymmenessä vuodessa 110 kiloisesta ”punttikönsikkäästä” kuorittiin kiipeilyn avulla jännitetty jousi, joka kiipesi Arttu Elorannan innoittamana kiipeilyuransa ensimmäisen 8A:n, ”Opium” ja vieläpä boulderoinnin kehdossa Fontainebleaussa! Pääsimmekin kurkistamaan lyhyesti prosessin taakse lyhyen haastattelun avulla, jonka löydät tuttuun tapaan sivustolta. Karpot onnittelevat!
Moro! Ja onnittelut uudelle numeroluvulle siirtymisestä boulderointiharrasteessa! Recloses -klassikko, Opium 8A Fontsussa. Oliko kyseessä pitkäaikainen projekti, vai menikö puolivahingossa?
Moi ja kiitos! Tutustuin reittiin vuosi takaperin, kun Arttu Eloranta kävi sen kävelemässä pois. Kokeilin reittiä kahdella sessiolla vähän puolikuntoisena, mutta jotenkin reitti sopi itselle tosi hyvin ja vähän yllättäen sain moovit aika nopeasti kasaan, ainoastaan lopun swingi jäi pitämättä. Silloin jäi selkeästi fiilis, että pari sessiota lisää niin homma on paketissa. Näin tästä tuli mulle yhden vuoden projekti.
Otetaan vielä askel taaksepäin ja selvitetään, kuka on Ville Ahonen?
Tosiaan mulla on nyt vähän reilu 10v kiipeilyä takana. Aikaisempaa lajitaustaa on kamppailulajeista sekä raudan kanssaa pumppaamisesta. Kiipeily vei kyllä tosi nopeasti mukaansa ja 110kg salihemmo alkoikin treenaamaan sormivoimaa ja ripakinttuja. Työkseni teen softaa.
Aina kiinnostava detaili on kysymys siitä, miten kymmenen vuoden harrastamisen jälkeen taso nousee uudelle numeroluvulle. Mitä siis olet tehnyt toisin, vai onko kyseessä tasainen tasonnosto?
Kun aloitin kiipeilyn menin ekat vuodet tosi tavoitteellisesti ja mulla oli aina se seuraava reitti kiikarissa. Sit 7C:n jälkeen joskus 2016 laantui tuo greidijahtaus ja on ollu ehkä vähän vaikea löytää kiinnostavia reittejä. Nyt päätin, että pitää ”nostaa tasoa” ja tein itseasiassa uudenvuodenlupauksen, että kiipeän 8A:n. Sanoisin siis, että itselle commitment on se tärkein ja siihenhän tulee sitten treeni ym. tosi helposti päälle.
Miten Opium valikoitui kovaksi projektiksi, vai onko niitä sekä Suomessa, että ulkomailla?
Tykkäsin heti Opiumin mooveista, koko kivi on todella hieno ja otteet tosi erilaisia. Mun on monesti helpompi motivoitua projekteihin minne pääsee sen kerran vuodessa, joten tämä sopi siihenkin.
Lähetyspäivänä logistiikka ja olosuhteet ilmeisesti optimoitiin, miten kuvaat onnistuneen lähetyksen valmistelut?
Lähetyspäivä ja itse lähetys meni aikalailla suunnitellusti. Fontsuun saapumisen jälkeen odoteltiin muutama päivä sateiden loppua ja ilman viilenemistä Edellisenä iltana käytiin toteamassa, että kaikki on kuivaa. Aamulla aikaisin ylös, aamupala nassuun, venyttelyt, ja kevyt sormilämppä kämpillä. Lyhyt aamukäppäily Artun kanssa kivelle neljän padin kanssa. Kivellä sitten hetki lämppää toppauksella, vähän yksittäisiä mooveja ja sit vaan yrkkiä alusta. Pidin myös lähetysapinan kurissa kutsumalla reittiä seiska beeksi… Kun moovit oli muisteltu, eka yrkkä meni swingiin ja pidin tosi ujosti kiinni. Sit vähän mietittiin mitä voisi tehdä paremmin. Seuraavalla se sitten menikin jo toppiin asti vähän varkain. Ajattelin, että tässä olisi ehkä pari sessiota voinut mennä ja ainakin reilusti enemmän yrkkiä. Noh, hyvä näin!
Onko reissussa vielä tiukkoja projekteja mielessä, vai tuliko maha täytetä kerralla? Entäs kotopuolessa, onko mielessä vielä reittejä joilla pitäisi päästä hyödyntämään syyskitkoja?
Tälle reissulle en laittanut Opiumin lisäksi mitään muita tavoitteita. Kaikki tästä eteenpäin on plussaa ja ajattelin myös nautiskella ”helpommilla” enemmän fontsumaisilla reiteillä. Suomessa luulen, että Hottentotille voisi antaa aikaa jos se nyt tämän vuoden puolella kuivuu =)
Onnittelut vielä ja toivotaan hyviä kelejä retken loppuun!
Kiitos paljon!
Video: Arttu Eloranta