Alue-esittelyiden tämänkertaisessa osassa päädytään Mikkelin itäpuolelle, Anttolan Saukonsaloon ja tarkemmin Rapionvuorelle.
Alue-esittelyissä pyritään avaamaan hiukan kysseisen alueen historiaa, sen suositeltavimpia probleemia, sekä reittejä ja mahdollisuuksia mm. majoittautumiseen tai ruokailuun.
Katso Rapionvuoren Premium-topo 27crags.com palvelussa
(Palvelusta löydät topokuvat, gps-polut ja muut tarvittavat tiedot…)
Historia
Kiipeilyllisesti Rapionvuoren kehittäminen aloitettiin 1990-luvun alupuolella, jolloin ristiinalaiset Ari ja Mikko Manninen kallion löysivät kartoittaessaan Etelä-Savon kiipeilymahdollisuuksia. Ari kuvaa päätymistään kiipeilyn pariin 80-luvun Savossa seuraavasti:
”Kiipeilyn maailmaan tutustuin 1980-luvun lopulla, kun poikani Mikko kapuili kavereineen vaarallisen oloisesti Ristiinan kirkonkylän Linnavuoren kallioilla ja halusin jotenkin saada harrastuksesta turvallisemman. Kiipeilyvälineistä sain tietoa Erä-lehdestä, johon olin alkanut tehdä juttuja kalastuksesta.
Ensimmäiset välineemme hankimme Leppävirralla toimineelta yritykseltä. Setissä oli ohut köysi, valjaat, tossut, mankkapussi, kasi, lukkohaka, jokunen jatko ja sen sellaista. Kiipeilimme Ristiinan pienillä kallioilla mm. Kirkkovuoren maastossa.
Kesällä 1990 täydensimme välineistöä Posiolla Leo Määttälän kotona. Ostimme navetalle tuoksahtavia välineitä myös minun käyttööni. Kolmanneksi pieneen kiipeilyporukkaamme tuli Mikkoa hieman vanhempi Niko Takala. Kapuilimme jo vähän isommilla kallioilla ja teimme harjoittelupaikan kotimme liiteriin. Pojat osallistuivat myös kiipeilykilpailuihin Messuhallissa. Nuorille ei ollut silloin omaa sarjaansa, joten oli osallistuttava miesten sarjaan. Eivät olleet viimeisiä, vaikka Mikko oli vasta 10-vuotias.
Alppikerhon ydinporukkaan tutustuimme jotain kautta jo varhaisessa vaiheessa ja aloimme etsiä yhdessä uusia kiipeilypaikkoja. Etsinnän tuloksena löytyivät monet paikoista, jotka esittelin Erä-lehden numerossa 1-1996.
Oma aktiivinen kiipeilyni loppui valitettavasti jo syksyllä 1992, kun sairastuin nivelreumaan. Sen jälkeen harrastin lähinnä vain boulderointia. Niitti sillekin tuli, kun jäin roikkumaan pahaan paikkaan ja katkaisin kylkiluuni.”
Rapionvuoren potentiaaliin Manniset kutsuivat tutustumaan tuolloisen lajilegendan Kari Potin. Kari avasikin kallion vasempaan laitaan erittäin mainion ”Mikko Vilkastuksen, 6-/6”, johon allekirjoittaneella oli ilmeisimminkin kunnia tehdä toistonousu joskus 1990-luvun alussa.
Erä-lehden artikkeli päätyi tuolloisen Mountaishopin sivuille, josta sen bongasi muiden muassa tuolloin Varkaudessa asunut Arosen Sampsa veljineen ja he tekivät kalliolle visiittejä vuosituhannen vaihteessa. Kallio eleli edelleen hiljaiseloaan jonnekin 2007-08 paikkeille saakka, jolloin Sampsa innostui visitoimaan kalliolla uudelleen Jokisen Pasin kanssa. Ekoina kesinä kalliolle ilmestyi sen työlään putsaamisen vuoksi noin reitti tai kaksi kesässä ja päivänvalon saivat klassikot kuten ”Kongi, 5+”, ”Nokikolari, 5”, ”Airshow, 6b” ja ”Paluu arkeen, 6b+”.
Ilmeisimpien perusreittien avaamisen jälkeen kävi ilmi, että kalliolla on tilaa myös henkevämmille ja fyysisemmillekin kokemuksille. Näiden henkisten kokemusten kanssa-avaajaksi Sampsan kylkeen ovat 2020-luvulla loikanneet Jussi Pekkanen ja alppikauris Juho Knuuttila. Jussin käsialaa ovat muun muassa tanakalla E-greidillä varustettu ”Another hostile takeover, 7b (tai +)” ja kahden vanhemman reitin parhaat palat linkkaava ”Redemption song, 7a”. Varsinkin jälkimmäinen rento reggaepaketti on Suomen mittakaavassa allekirjoittaneen mielestä aivan fantastinen kokonaisuus. Yli 35m hienoa kruisailua, henkevyyttä muttei kuolemanvaaraa ja upeat maisemat keskellä kauneinta Itä-Suomalaista järvimaisemaa topissa!
Kokonaan pultattuja sportteja ei kalliolla kovinkaan montaa ole, mutta nekin ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Testiryhmän mieleen nousee erityisesti Arosen Sampsan ”Apocalypsadaisy, 7a”.
Suosikkireittejä
4/5
”Kongi, 5+” ja ”Paholaisen pyllyvako, 5+”. Kokomittaisia monipuolisia halkeamia. Vaikeusasteeseensa jopa jyrkähköjä. Äkkiseltään Karpojen testiryhmä voisi lähteä väittämään, että vitoset eivät Suomessa paljon tästä häävimmäksi muutu (no ehkä Ruotsalaisten reitti laatalla…).
6, alasellainen
”Mikko Vilkastus, 6b” Kallion ensimmäinen reitti by legend Kari Poti. No words needed. Klassikko.
”Miehen tie, 6b”. Viime keväinen lisäys by mr Sillanpää. Yksi plussa reitille tulee pieteetillä suoritetusta puhdistustyöstä. Suositellaan kiivettäväksi ennen kuin sammaloituu uudelleen.
”Paluu arkeen, 6b+”. Sekapultattu helmi. Alun scrämbläilyn jälkeen erittäin uniikeilla otteilla varustettu pääfeissi. Herkille herroille ja rouville suositeltua hiippailua.
6, ylärekisteri
”Rapiolla on hyvä olla, 6c”. Kiemurtelevasta luonteestaan huolimatta erinomainen lisä kallion pääfeissiin. Nimestä vähintään yksi tähti lisää.
”Korpilaki, 6c”. 40 metrinen kruisailu 9 pultilla ja muutamalla toppipiissillä. Reitti ei olisi huono kokonaan pultattunakaan, mutta lopun herkkä släbihiippailu on yhteinen ”Air Shown” kanssa, joten lopun muutama luonnollinen varmistus ovat tässä kontekstissa hyväksyttäviä.
”Barbute, 6c+”. Monipuolinen sekapultattu kokopitkä kokonaisuus. Jälleen testiryhmän kokemuksen perusteella koko rahan arvoinen kokovartalokokemus. Muistelen jopa legendaarisen Tapio Alhosuon aikanaan kyseiseen tekeleeseen ihastuneen, eikä suotta.
”Áidu, 6c+”. Oma itsenäinen 40 metrinen ylväs linja. Reitin kiivenneet ovat kuvanneet kokemusta henkiseksi, mutta hienoksi.
7s vaikeusaste
”Redemption song, 7a”. 40 metrinen halkeamasiivu, joka yhdistää reittien Rapiolla on hyvä olla ja Ignorance is Bliss parhaat osat. Saa kiivetä koko rahan edestä. Tasaisen tanakkaa, muttei missään välissä epätoivoista. Kun tietää varmistukset on kokonaisuus kutkuttava, mutta ei vaarallinen.
”Another hostile takeover, 7b/+”. Erittäin hienon näköinen kokonaisuus, mutta taitaa olla vielä ilman toistonousua? Vaatinee vahvoja sormia ja tutisemattomia housunpuntteja…
Huomioitavaa
Rapionvuori on kokovartalokokemus. Monet reiteistä ovat ihan oikeasti +/- pari metriä 40metrin molemmin puolin, joten 70 metrisellä köydellä ei lähellekään kaikilta pääse laskeutumalla alas.
Itse laittaisin topoon myös varmistettavuusgreidin, sillä osa reiteistä on hyvinkin henkeviä ja osa jopa fataaleja, jos tarvittavaa reserviä/ varmistustaitoa ei ole. Tällöin reittejä olisi mukavampi lähteä saittaamaan ilman kuumotusta. Tämän lisäksi on huomioitava, että osalla reiteistä saattaa alkuosa olla pultattu ja loppuun tarvitsee piissejä, joten 27cragsin topon avaaminen on hyvinkin paikallaan.
Rapio on Suomen mittakaavassa melkoisen uniikki ja olen melko varma, että mikäli sijainti olisi 150km Helsinkiä lähempänä, olisi se hyvinkin suosittu kiipeilypuisto. Harvemmalla suomalaisella kalliolla pääsee kaahimaan 40 metrisiä laatureittejä. Äkkiseltään mieleen tulee Olhava ja Haukkavuori, joista jälkimmäinen ei reittien vaikeuden takia varsinaisesti palvele ihan aloittelijoita/ keskitason harrastajaa.
Leiriytyminen
Osa kiipelijöistä on leiriytynyt topoon merkityllä parkkipaikalla, mutta suosittelemme lämpimästi Karihiekan hiekkarantaa maisemien ja faciliteettien puolesta. Matkaa kalliolta muutama kilometri, mutta se kannattaa. Kyseisestä spotista löytyy myös WC:t ja tulisijat.
Toinen mainio (vaikkakin hieman pidemmällä sijaitseva ja maksullinen vaihtoehto) on Pistohiekka. Pistohiekan vahvuuksina toki ravintola ja kesällä jopa lavatanssit. Kumpaisenkin maisemamaailma 5/5.
Ostokset
Koikkalasta löytyy suhteellisen lyhyen ajomatkan päästä pikkukylä kauppoineen ja kesäaikaisine kesätoreineen.
Muuta
Melko siedettävän ajomatkan päästä löytyy hyvää köysikiipeilyä Tollonvuorelta sekä napakoita linjoja Hyttysjontkan eri sektoreilta (jopa Suomen mittakaavassa superhieno halkeamaprojekti) ja alueen bouldertarjonta on lähes kansainvälistä tasoa. Ainakin Aidan Robertsin mielestä, herrahan käväisi viime vuonna avaamassa tienoolla parikin maailmanluokan linjaa.
Rapio on helmi syvällä Savossa. Trafiikki varmasti auttaisi reittejä myös pysymään vahemmän sammaleisina. Kyseisellä kalliolla voi hyvin todeta vääräksi vanhankansan viisauden ”Sammalella kestää 100 vuotta kasvaa takaisin…”