Reitti: Vuoden släbi ”two pitches”
Vaikeus / korkeus: Fb 7B, 6m
Sijainti: Viitaniemi, Kuopio
Ensinousija: Antti Kontio
Ajankohta: 2009
Varmistettavuus: Alppikauris / Hämähäkki
”Oivat släbit” juttusarjan kolmannessa osassa testiryhmämme päätyi syvälle Savoon, Kuopion Viitaniemeen. Viitaniemen Meteoriitti-kivi pitää sisällään monia savolaisia klassikoita, kuten ”Savon Partage, 7C” ja ”Nepenthe, 8A”. Kuitenkin parkkipaikalta saavuttaessa kiven vakuuttavinta antia tarjoilee sen släbisivu, jossa sijaitsee sen urmakas reittikaksikko ”Herran haltuun, 7B+” ja ”Vuoden släbi, 7B”.
Reitin ensinousussa liikutaan lähes viidentoista vuoden päähän, vuoteen 2009. Pekkasen Samuli oli jo löytänyt Viitaniemestä erinomaisella kivenlaadulla siunattuja lohkareita, joita sittemmin hän oli velipoikansa kanssa kehittänyt. Kontion Antti puuhasi tuolloin vahvasti Kuopion kiipeilyseuran toiminnassa puheenjohtajan roolissa ja päätyi kiville tutustuttamaan uusia harrastajia ulkoboulderoinnin saloihin. Samuli oli harjannut Meteoriittikiven släbisivulle projektin ja pyysi Anttiakin projektia testaamaan, kun he olivat keltanokkien kanssa saapuneet pienemmän naapurikiven kimppuun. Antti muistelee, että reitin alla oli Mondo ja toinen pikkupadi ja kertoo saaneensa betan reitin alkuun ja keskivaiheelle. Topista ei kellään ollut tarkempaa tietoa. Alkuosan muuvit olivatkin hetken päästä löytyneet ja mies löysi itsensä kiven slouppaavasta toppauksesta. Tässä kohdalla tarkemmat muistikuvat loppuvat ja seuraava tarkempi muisto on kiven päältä hyljemäisessä muodostelmassa maatessa.
Vaikkakin rajatilan kaltainen kokemus oli ollut ilahduttava, oli hän joitain vuosia myöhemmin käynyt tutustumassa reittiin uudemman kerran testaten toppauksen muuvit rauhassa ja kiiveten sen isomman padiläjän turvin, jolloin kokemuskin oli vähintään yhtä hieno, mutta pieni oksennuksen maku jäi suusta pois. Antti kiitteleekin jälkeen päin, että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sai tämän erinomaisen hienon boulderin ensinousun kunnian.
Koskelan Villen vuonna 2012 kuvaama video Koposen Samin noususta ”Vuoden Släbiin”
Koponen2 from ville koskela on Vimeo.
Oma ensikokemukseni reitin alta löytyy viiden-kuuden vuoden takaa, kun kävin työstelemässä erinomaista ”Savon Partegea”. Samalla tuli seisoskeltua ”Vuoden släbin” alla, mutta se vaikutti kaksikerroksisen omakotitalon korkuiselta, vaikkakin uskomattoman uljaalta sellaiselta. Kun aloitimme Oivat släbit -juttusarjan, Karpoveljeni Romppainen kehoitti liittämään jutun jatkeeksi tämän savolaisen uberklassikon. VOEMAn 10-vuotisjuhlien aikaan itäsuomalainen kiipeilylegenda Sami Koponen lupasi lähteä reitille spottaajaksi ja padien kantajaksi, vaikkakaan ei suostunut sitä uudelleen videolle kiipeämään. Kun kivelle päädyimme, oli reitin alla jo paikallisten urhojen pehmeä padiläjä ja jopa köysi toppimuuvien testausta varten. Koetin vielä löytää itselleni ulospääsyaukkoa edellispäivän rankan kiipeilysession ja pitkä ajomatkan muodossa, mutta päädyin kuitenkin testaamaan muuveja köydessä varmuuden vuoksi. Muuvit ja kiven laatu osoittautuivat niin hienoiksi, kuin graniitilla voi parhaimmillaan olettaa. Hienoja slouppaavia listoja käsiotteina, smeareja jaloille ja umpisurkeat sloupperit topissa. Muuvit löytyivät melko nopeasti kelin ollessa lähes täydellinen. Arvelin, etten tule reitille pääsemään ikinä kyseisenlaisissa olosuhteissa ja melko täydellisen padiläjän turvaamana, joten päätin ottaa yhden yrkän ja katsoa miten korkealle pääsen. Hetken päästä löysin itseni toppisloupeilta ja hoksasin pädejäjalkovälistä kurkistessani, etten uskalla hypätä enää alas. Nopea laskutoimitus osoitti, että saman verran kirpaisee pudota yrittäessä kuin hypätessä, joten nostin jalan pienelle smearaavalle jalitsulle, suljin silmäni ja pungersin sen päälle.
En ole varsinaisesti maailman suurin highballien ystävä, mutta joskus harvoin ja hyvässä seurassa tällainen rajatilakokemus antaa mahdollisuuden tuntea olevansa elossa. Tosiasiassahan reitti ei ole kunnon padikasan kanssa missään nimessä vaarallinen, mutta Gaussin käyrän keskivertopössykälle melkoisella varmuudella kuumotteleva. Monessa paikassa, kuten Itävallan Niederthaissa tässä reitissä olisi ehkä kaksi pulttia ja ankkuri, mutta ilman niitä kokemuksesta tulee suurella todennäköisyydellä huomattavasti muistettavampi.
Kaikilla kriteereillä reitti on toistaiseksi hienoin släbi, jonka olen itse Suomessa kiivennyt ja saa kolmen tähden päälle vielä pienen iltatähden. Suosittelemme lämpimästi!
Karpojen varmistettavuusarvioiden määritelmät:
Nallekarhu: ”Parempi yksin, kuin huonossa seurassa”. Pärjäät melko mukavasti parilla patjalla. Alastulo on melko flätti ja reitti ei kulje viistoon.
Alppikauris: Enemmän kuin pari pädiä tai vaihtoehtoisesti Jyrki Kauko spottaamaan. Reitin alastulossa on kiviä, se viettää tai reitti kulkee viistoon.
Hämähäkki: Mielellään omat ja kaverin pädit, sekä vähintään yksi spottaaja. Vaihtoehtoisesti koripallon kokoiset cojonesit… Reitti on joko +5m korkea, alastulo on hazardi tai reitti kulkee merkittävästi viistoon lähtöpisteestä.
Koponen: Jätä reitti suosiolla joko Sami Koposelle, tai OP Mannille…
Mikäli kiinnostuit oman paikkakuntasi släbihelmen esittelystä, voit ottaa yhteyttä meihin vaikkapa instaviestin kautta.